Olimme tammikussa kuusi kertaa koulumme alakerrassa kahvila-ravintola Punaportissa harjoittelemassa asiakaspalvelua ja tarjoilua, vähän jo silmälläpitäen huhtikuista työssäoppijaksoamme kahviloissa.
Pidin tarjoilusta. Oli mukavaa, kun menin esimerkiksi vain kaatamaan vettä asiakkaan lasiin, ja sain hänet hymyilemään. Tykkäsin myös asiakkaista, jotka eivät hymyilleet, vaan tenttasivat ja kyselivät kaiken mahdollisen mitä mieleen tuli, sillä tälläisistä asiakkaista sai vähän haastavuutta päiviin, ja opin monesti itsekin jotain uutta kun hain vastauksia asiakkaiden kysymyksiin. Ja onnistumisen tunne, kun asiakas sai minulta haluamansa vastaukset kysymyksiinsä, oli ehkä jopa parasta koko tarjoilupäivissä.
Tottuneena siihen, että kahdeksantuntiset koulupäivät istutaan penkeissä, oli seisomatyö aluksi aika vaativaa ja raskasta. Ehkä haastavinta päivissä olikin se, että jalat väsyneenä ja hirveässä kiireessä sai itsensä pidettyä kasassa ja jaksoi vielä loppusiivouksessakin olla täydellä teholla mukana.
Itse pidin eniten kahvilavuoroista, joita minulla oli kaksi. Kahvilassa sain opetella makukaakaoiden valmistusta ja pääsin olemaan paljon kassalla. Tein välillä virheitä, mutta koska Merja ei heti tuominnut, nekin virheet kääntyivät vain opituiksi asioiksi. Kahvilan kassa oli oma lempparini, ja koen onnistuneeni siinä tehtävässä tosi hyvin.
Verrattuna siihen, kuinka rennosti kouluaikoihin yleensä suhtaudutaan, tarjoilupäivät oli jotain ihan muuta. Tarjoiluopettaja Sonja sanoi, että jos tarjoilija tulee 10min myöhässä saliin, ei tarvitse tulla ollenkaan. Itse onnistuin aika hyvin pitämään kiinni annetuista ajoista. Muutaman minuutin myöhästymisiä tuli varsinkin ruokatunnilta takaisin tulon kanssa, vaikkakin koitin selvitä ruokailuista suht ripeästi, että joku seuraava pääsisi sitten jo syömään.
Mikään työtehtävä ei mielestäni ollut niin tylsä, etteikö sitä yhtä päivää olisi jaksanut tehdä. Suurin ongelma itselleni varmaan oli linjastovastaavana toimiminen, kun piti vähän väliä käydä keittiössä huutamassa lisää eri ruokia, mutta ei sekään sitten loppujen lopuksi niin paha ollut. Kaikki tehtävät tuli tutuksi ja opituksi, joten tarjoilupäiviä oli juuri sopiva määrä.
Tulevan työssäopin kannalta nämä päivät olivat tosi tärkeitä! Rohkaistuin monissa asioissa tosi paljon, ja kassajärjestelmät tulivat entistä tutummaksi. Voisin silti huhtikuuhun mennessä vielä kerätä paljon lisää itseluottamusta eri tehtäviin, koska tiedän että osaan tehdä paljon asioita oikein, jos en aina alkaisi viime hetkellä epäröimään ja sitten pitääkin mennä kyselemään opettajalta. Mutta suunta on aina parempaan!
Ensi vuonna tarjoiluvuorossa oleville ykkösille sanoisin, että menkää ja laittakaa niihin työkenkiin reilusti rahaa, koska se kannattaa. Ilman kenkiä ei olisi millään jaksanut seistä joka päivä koko päivää. Kannattaa myös rohkeasti kysellä opettajilta ja muilta opiskelijoilta asioita, joista ei tiedä, koska sitten oppii. Hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle!
