Viides viikko oli raskas ja pitkä. Säät viilenivät taas, ja asiakkaita tuli ovista ja ikkunoista. Oli niin kiireistä, että kenelläkään ei välttämättä ollut aikaa auttaa niissä asioissa joissa olin vielä epävarma, mutta se oli ihan hyväkin asia, koska kun jouduin ihan itse selviytymään niin opin paljon ja sain itsevarmuutta. En ollut koskaan ennen esimerkiksi kuuluttanut mitään, mutta kun oli kiire eikä kukaan muu juuri sillä hetkellä kerennyt kuuluttaa, niin minun täytyi. En tiennyt yhtään mitä pitää tehdä tai sanoa, mutta muistin nähneeni miten työkaveri sen kerran teki ja yritin tehdä samalla tavalla ja sitten vaan sanoin siihen mikrofoniin jotain, ja onnistuihan se ja asia tuli selväksi! Nykyään kuulutan ihan mielelläni kun kynnys tuli ylitettyä pakolla.
Perjantaina meillä oli taas tyky-päivä sekä kolme luokkaretkiryhmää, joten tekemistä riitti. Tein tyky-porukalle sämpylöitä ja hoidin kahvitarjoiluja ja koululaisporukoille jaoin rannekkeet ja kerroin säännöt. Tiedettiin jo etukäteen, että lauantaista tulisi kiireinen päivä, joten lupasin mennä auttamaan mikä tarkoitti kuudetta työpäivää tälle viikolle... Mutta kannatti mennä, sielä oli ihan kaaos ja jonoa ulko-ovelle asti, joten apu tuli tarpeeseen. Pääsin pitämään myös monet synttärit, ja nekin alkaa jo sujua rutiinilla. Tykkään ihan hirveesti siitä mitä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti